Moniarvoinen Koroinen

Koroistenniemen historiaa

Turun kaupungin katsotaan syntyneen 1200–1300 -luvun taitteessa. Sitä ennen Varsinais-Suomen keskus sijaitsi Koroistenniemellä, Aura- ja Vähäjoen yhtymäkohdassa. Koroinen on yksi Suomen ristiretkiajan ja varhaiskeskiajan merkittävimmistä kohteista niin historiallisesti, kirkkohistoriallisesti kuin arkeologisestikin. Koroistenniemellä oli Suomen piispan asunto ja puinen tuomiokirkko noin vuodesta 1230. Paikalla oli myös jonkinlainen asutustihentymä. Piispa oli verotuloineen ja maaomaisuuksineen taloudellisesti merkittävä toimija, ja lisäksi hän käytti kanonisen lain ylimpänä tulkitsijana merkittävää oikeusvaltaa. Koroisten kukoistusaika jäi varsin lyhyeksi, koska Unikankareen kummulle alettiin rakentaa uutta tuomiokirkkoa jo 1200-luvun lopulla, ja se vihittiin tuomiokirkoksi 1300.

Ei varsinaisesti tiedetä, miksi piispanistuin sijaitsi ensin Nousiaisissa, sitten Koroisissa ja siirtyi seuraavaksi lähemmäs rantaa. Arkeologi Ella Kivikosken tulkinnan mukaan piispanistuin ei olisi alkuvaiheessa pystynyt tulemaan Aurajokilaaksoon paikallisen pakanallisen uskon vahvuuden vuoksi. Toisaalta on oletettu, että saksalaiset kauppiaat eivät päässeet suuremmilla koggeillaan enää nousemaan Koroisiin, joten he perustivat kauppapaikan nykyisen Turun kohdalle. Toinen mahdollinen selitys on Turun paikalla jo aiemmin sijainnut domikaanikonventti ja sen ympärille kerääntynyt asutus.

Koroisten piispankirkko toimi edelleen 1300-luvulla joko piispankirkkona tai ehkä Räntämäen seurakuntakirkkona – kirkon käyttötarkoituksesta ei ole varmaa tietoa. Turun piispa piti Koroista kaupunkiasuinpaikkanaan 1400-luvulle asti, ja myöhemminkin Koroinen säilyi piispan palkkatilana, aina 1900-luvulle asti. Koroisten kirkon hylkäämiseen vaikutti ilmeisesti joen rannan osittainen sortuma ja rannan rakennusten notkahdus.

Vaikka Koroistenniemi on ensisijaisesti kirkollinen kohde, alueelta on löytynyt runsaasti todisteita tavallisesta arkielämästä. Siellä on ollut sotilaita ja todennäköisesti myös taisteltu. Alueella on käyty kauppaa, joten siellä on vieraillut miehiä ja naisia eri yhteiskuntaluokista. Koroisista on löytynyt erilaisia rakennuksiin liittyviä esineitä, kuten saranoita, säppejä, koukkuja ja nauloja, ikkunalasia ja lyijypuitteita sekä lukkoja ja avaimia. Sieltä on löytynyt myös kynttilänpidikkeitä, nuolenkärkiä ja rengashaarniskan kappaleita, rahoja, koruja ja arpakuutioita, rengassolkia ja nappeja, sekä erilaisia astioiden kappaleita, niin savea, lasia kuin metalliakin. Esinelöydöt kertovat vilkkaista yhteyksistä sekä länteen että itään.

Koroisten aktiivinen käyttö loppui noin vuoteen 1430 mennessä. Rakennukset raunioituivat, kunnes 1600-luvulla alkoi löytöjen perusteella olla taas maatalouteen liittyvää toimintaa. Koroistenniemi oli niittynä 1700-luvulla. Maanviljely lienee alkanut 1810-luvulla. Ojien kaivaminen ja peltojen kyntäminen on sotkenut niemen pintamaata ainakin 1–2 lapionpiston syvyydeltä, eli löytöjen ajoittaminen ja alkuperäiselle paikalle sijoittaminen on hankalaa tai mahdotonta. Uudelta ajalta Koroisista on löytynyt ajalle tyypillisiä maatalousesineitä, jotka muodostavat selvän kontrastin keskiajan poikkeuksellisen hienolle löytöaineistolle.

Koroistenniemen maat pakkolunastettiin vuokraviljelijältä valtiolle 1905. Tämän jälkeenkin vuokraviljelijä käytti niemeä karjansa laitumena. Turun museon huostaan alue saatiin 1925. Koroisten tila siirtyi kirkolta valtiolle 1932 ja valtiolta Turun kaupungille 1985. Koroisten puuristi pystytettiin 1950-luvun alussa ja pronssiset muistolaatat 1960-luvulla. Vuosien 1990–2013 aikana Koroistenniemi kuului Museoviraston hoitoyksikön kohteisiin, ja tämän jälkeen sen hoito on ollut Metsähallituksen vastuulla.

Nykyisin Koroisten tilalla toimii elävän kulttuurin Koroinen ry, joka vuokraa tiloja Turun kaupungilta. Yhdistys kuvaa itseään yleishyödylliseksi kulttuuriyhdistykseksi, jonka toimintaa värittävät kestävät arvot ja monikulttuurisuus. Yhdistys pyrkii toteuttamaan toiminnassaan permakulttuuria. Se on ekologiaan perustuva suunnittelumenetelmä, jossa pyritään luonnon prosesseja jäljittelemällä ja hyödyntämällä luomaan kestäviä järjestelmiä, jotka täyttävät sekä yksittäisen ihmisen, ihmisyhteisöjen kuin maapallonkin tarpeita lyhyellä ja pitkällä aikavälillä

Koroistenniemen monet arvot

Koroinen omaa pitkän ja vaiheikkaan historian. Sen kausi piispanistuimena on kuitenkin lyhyt, ja 1200-luvusta on vaikea saada lisää tietoa muuten kuin arkeologisten löytöjen kautta. Lähestyisinkin Koroisten arvoja hieman useammasta suunnasta. Alueen arvo on toisaalta sen keskiaikaisessa historiassa, josta arkeologiset löydöt kertovat. Paljon pidemmän aikaa Koroinen on toiminut piispatilana eli se kertoo myös tarinaa kirkon lampuotina ja myöhemmin vuokraviljelijänä olemisesta. Tämän ajan esinelöydöt ovat kuitenkin melko tavallisia, joten niiden arvo on vähäisempi kuin keskiaikaisten esinelöytöjen. Kolmanneksi Koroisiin liittyy vahvoja maisemallisia arvoja, sillä se on osa Aurajokilaakson kansallismaisemaa.

Koroinen lampuotitilana

Kirkon siirryttyä Turkuun piispankartano säilyi aluksi Koroisilla. Piispakartanon muutettua toisaalle tila jäi edelleen tuottamaan tuloja piispan tarpeisiin. Vuosisadan vaihteessa viljeltyä peltoa oli sata hehtaaria. Muinaisen piispankirkon paikkakin oli otettu viljelykseen. 1800-luvun puolivälissä tilan rakennukset paloivat, ja uudet rakennukset rakennettiin entisten sijoille. Koroisten tilan rakennukset ovat siis verrattain uusia ja tyypillisiä 1800-luvun maatilarakennuksia. Niillä on ehkä enemmän käyttöarvoa kuin varsinaista historiallista arvoa, toisin kuin sijaintipaikallaan.

Koroisten tilalla toimi 1950-luvulta alkaen Koroisten Puutarha Oy, jolla oli paikalla kasvihuoneita taimien viljelyyn. Tila on siis ollut pitkään aktiivisesti toimiva, rakennuksia on käytetty ja korjattu tarpeen mukaan. Niiden museaalista arvoa ei välttämättä ole mietitty, ja toisaalta arvo onkin ollut enemmän toimivuudessa ja käytännöllisyydessä. Tavallaan nämä arvot jatkavat edelleen Elävä Koroinen ry:n toiminnassa, kun he käyttävät ja korjaavat rakennuksia oman toimintansa tarpeisiin.

Koroinen historiallisena muinaismuistoalueena ja kaupunkipuistona

Aurajokilaaksossa on merkkejä ihmisen toiminnasta jo 7 000 vuoden takaa. Alue on ollut viljeltyä vuosisatojen ajan. Aurajokilaakson kulttuurimaisema on kehittynyt avoimeksi maaseutumaisemaksi. Kulttuurimaiseman säilyttämiseksi maaseudun perinteistä tulisi jatkaa ja säilyttää myös viljelyhistorian eri vaiheista kertovat rakennukset ja rakennelmat, kuten navetat, riihet tai kärrypolut. Myös luonnon monimuotoisuus tulisi säilyttää, mikä käytännössä saattaisi vaatia esimerkiksi laiduntamista alueella. Tätä voi olla vaikea yhdistää kaupunkipuistoon. Metsähallitus pyrkii alueen säilyttämiseen niittojen avulla.

Kaupunkipuiston alue alkaa Turun linnasta ja jatkuu Aurajoen vartta noin 15 kilometriä Kuralan kylään asti. Alueella on polkuja ja virkistyskäyttöä, mutta opastauluja ja toimintaa on suunnitelmissa vielä toteutunutta enemmän. Toisaalta opastetut reitit ja kasvava virkistyskäyttö voivat vaarantaa alueen rauhan. On siis hankalaa löytää tasapainoa alueen hyödyntämisen ja sen luontomaisena, rauhallisena, säilyttämisen välillä. Kaupunkipuiston kohteet ovat turkulaisille tärkeitä, se on urbaanien arvomaisemien verkosto. Puiston 5-vuotisjuhlaa vietettäessä Ruissalossa 2018 on todettu puiston olevan Turun kaupunkikehityksen sydän.

Jokimaisema on kuvattu maassamme ainoalaatuiseksi. Tietyssä kohdassa Koroisten niemellä voi nähdä kolme keskiaikaista kivikirkkoa samalla kertaa – tämä ei ole mahdollista missään muualla. Samalla näkee maavallituksen, kuivahaudan, kirkon kivijalan, sekä sen, miten maisema on muuttunut maan kohotessa.

Elävän kulttuurin Koroinen – ekologisen elämäntavan edistäminen

Koroisten rakennuksiin on esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulun projektissa suunniteltu kaikenlaista toimintaa. Näistä kaikki eivät ole toteutuneet sellaisinaan, osa ainakin jossakin muodossa. Elävä Koroinen ry pitää sunnuntaisin kahvilaa entisessä salissa ja vanhassa tuvassa toimii Feeniks-koulu. Pihalla on viljelylaatikoita, joita myös vuokrataan halukkaille. Navetassa toimii pyöräkorjaamo ja savipaja. Elävä Koroinen ry järjestää Koroisten maatilalla säännöllisesti permakulttuuriin ja kestävään elämäntapaan liittyviä kursseja sekä avoimia kulttuuritapahtumia. Kurssitarjonnassa on ollut esimerkiksi paimensoittimia ja sormuksia -kurssi sekä ruokasienten kasvatuskurssi.

Permakulttuurin tavoitteena on puutarha, joka hoitaa itse itsensä eli sen osat tukevat toisiaan. Puutarha ei vaadi ulkopuolista energiaa kukoistaakseen, eikä kuluta maaperää viljelykelvottomaksi. Permakulttuurin mukaisesti hoidettu puutarha ei välttämättä näytä kauniilta tai pitäisi osata katsoa toisin, ja nähdä, miten hyödyllinen on kaunista. Permakulttuurissa puhutaan paikallisen luonnon ominaispiirteiden hyödyntämisestä, ja viljelyn sovittamisesta siihen. Tärkeää on kaava, jonka hyödyntämisestä helppo esimerkki on spiraalinmuotoinen korkea yrttejä kasvava penkki, jota kiertävät lämpöä varaavat kivet. Spiraaliin muodostuu erilaisia kasvupaikkoja sen mukaan, ovatko ne sen etelä- vai pohjoispuolella, ylhäällä vai alhaalla – näin voidaan sijoittaa kasvuvaatimuksiltaan erilaisia yrttejä. Ajattelutavan arvot kuulostavat hienolta jatkumolta Koroisten viljelyperinteisiin.

Erilaiset arvot näkyviin Koroisten arjessa

Koroisten rakennukset ovat osin huonossa kunnossa, kunnostukset ovat kesken tai niitä on entistetty osin ”ammattitaidottomasti” tai ainakin välittämättä säilyttää rakennusten historiallinen luonne. Tilan vanhinta osaa edustanee maakellari, joka saattaa olla peräisin jopa 1400-luvulta. Sekään ei ole ollut käytössä pitkään aikaan, ja on päässyt huonoon kuntoon. Koroinen on ollut pitkään toimiva maatila, jolloin rakennuksia on uudistettu ja kunnostettu tarpeen mukaan, miettimättä kovinkaan syvällisesti niiden mahdollisia museaalisia arvoja. Tilan arvo onkin enemmän toiminnallisuudessa, viljelyyn ja sen historiaan liittyvissä tarinoissa, sekä nykyisyydessä. Siitä ei ole mielestäni tarkoituksenmukaista lähteä tekemään jotain 1800-luvun aikaista piispan lampuotitilaa, sillä tilan kehityksen kaari on ohittanut sen ajan aikoja sitten. Uudistustyöt voisi silti tehdä ”kauniimmin”, jotta kokonaisuus olisi harkittu ja sopisi maalaismaisemaansa. En siis tavoittelisi mitään erityistä historiallista vaihetta, mutta yrittäisin kuitenkin kunnioittaa vanhojen puutalojen henkeä käyttämällä hengittäviä, niihin sopivia materiaaleja. Kerroksellisuus ja eri aikojen tyyli kuuluu toimivan, kehittyvän kokonaisuuden luonteeseen, eikä Koroinen ole museo, vaan käytössä oleva ja kehittyvä yhteisöllinen tila.

Elävän kulttuurin Koroinen ry korostaa luonnonmukaisuutta ja ekologista lähestymistapaa, johon kuuluu huolenpito maapallosta ja ihmisistä sekä reilu jako eli kulutuksen järkevä tasapainottaminen. Nämä ovat kaikki arvoja, joihin on helppo yhtyä. Ymmärrän, että yhdistyksen varat ja resurssit ovat rajalliset, mutta silti minusta paikalla näkyi liikaa jonkinlaista välinpitämättömyyttä: ravistuneita puutarhapenkkejä, sekalaista tavaraa tai laiminlyötyjä istutuksia. Tämän ei minusta pitäisi liittyä vapauteen tai ekologisuuteen, varsinkin kun toisaalta halutaan edistää luonnonmukaista viljelyä. Olisinkin kaivannut näkyvästi arvostavampaa asennetta ympäristöön, ja olettaisin, että olisi mahdollista yhdistää permakulttuurin hengessä hyödyllisyys, kauneus ja luonto. Ehkä vika on minussa, enkä vaan osaa nähdä permakulttuurin arvoja oikein.

Koroisten arvot ovat minusta sen ainutlaatuisessa kulttuurimaisemassa, joka on kaikkien suomalaisten yhteistä historiaa. Alue tarjoaa mahdollisuuden liikuntaan ja virkistykseen luonnossa, sekä mahdollisuuden rauhoittua arjessa. Sen arvot eivät ole pysähtyneessä historiassa, vaan elävässä luonnossa ja toiminnassa. Nämä arvot sopivat myös Elävän kulttuurin Koroinen ry:n tavoitteisiin. Yhdistys on järjestänyt erilaisia maatalouteen liittyviä tapahtumia ja kursseja, ja paikan henkeen voisivat sopia muunkinlaiset tapahtumat liittyen esimerkiksi käsitöihin, korjausrakentamiseen tai pienimuotoisiin konsertteihin. Koroisten käytössä korostuvat yhteisölliset arvot. Paikka tarjoaa paitsi luontoarvoja ja rauhoittumista, myös mahdollisuuden yhteisölliseen toimintaan, kestävän kehityksen edistämiseen ja luonnon kunnioittamiseen.

Lähteet

Andersson Laura, Hallvar Anna, Järvenpää Suvi, Kari Sanna, Koponen Taru, Raivikko Hanna, Rivasto Sanna, Simi Päivi ja Suominen Johanna, Koroisten projektit: Ekologisen elämäntavan edistäminen. Turun ammattikorkeakoulu, Kestävän kehityksen projekti 31.3.2007.

Brusila Heljä, Kostet Juhani, Pihlman Aki, Räty Jouko, Koroinen eläväksi. Koroinen -seminaari 7.–8.4.2001. Turun Maakuntamuseon raportteja 19.

Elämää Koroisiin – Koroisten tilan käyttösuunnitelma. Turun ammattikorkeakoulu, rakennusrestaurointi, 2007.

Elävän kulttuurin Koroinen ry -sivusto. < http://koroinen.info/ > Luettu 29.4.2019

Harjula Janne, Hukantaival Sonja, Immonen Visa, Ratilainen Tanja ja Salonen Kirsi, Koroinen – Suomen ensimmäinen kirkollinen keskus. Turun Historiallinen Yhdistys: Turku 2018.

Kaihovaara Riikka, Riippumaton puutarha – Teollisen ruokatuotannon romahdus ja permakulttuurin perusteet. Hämeen kirjapaino Oy: Tampere 2012.

Koroistenniemi. Luontoon.fi -sivusto. < https://www.luontoon.fi/koroistenniemi > Luettu 7.5.2019

Koroistenniemi – siellä missä Turku sai alkunsa. Retkipaikka-sivusto. < https://retkipaikka.fi/koroistenniemi-siella-mista-turku-sai-alkunsa/ > Luettu 7.5.2019

Koroisten Puutarha – Historiaa ja nykypäivää -sivu. < https://koroistenpuutarha.fi/yrityskuva> Luettu 8.5.2019

Koroisten viljelijäsuku väistyi. Turun Sanomat 26.8.2007. < https://www.ts.fi/lukemisto/1074223130/Koroisten+viljelijasuku+vaistyi > Luettu 7.5.2019

Leppänen Päivi, Julkisten tilamerkitysten ja yksilön paikkakokemuksen vertailua Turun Koroisilla. Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto 2016.

Taas kerran Koroisissa. Kaponieerin (Turun museokeskuksen tutkija Kari Hintsala) blogi. < http://kaponieeri.blogspot.com/2017/04/taas-kerran-koroisissa.html > Luettu 7.5.2019

Turun kansallinen kaupunkipuisto -sivusto. < http://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/ulkoilualueet/puistot/turun-kansallinen-kaupunkipuisto > Luettu 7.5.2019

Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt – Koroistenniemi. Museoviraston internet-sivut. < http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1880 > Luettu 29.4.2019