John Bunyanin Kristityn
vaellus on hartauskirja, allegorinen kristillinen romaani, ja se oli 1800-luvulla
hyvin suosittu. Kirja julkaistiin englanniksi ensimmäisen kerran 1678, sekä
uudelleen hieman täydennettynä 1679. John Bunyan kirjoitti siihen jatko-osan, Kristityn lesken ja lasten vaellus, joka
ilmestyi 1684. [1]
Teos on käännetty yli sadalle kielelle. Käytössäni ollut, Turun yliopiston
kirjastossa säilytettävä ruotsinnos vuodelta 1796 käsittää sekä Kristityn vaelluksen että Kristityn lesken ja lasten vaelluksen. Kristityn vaelluksen pituus on 214 sivua
ja Kristityn lesken ja lasten vaelluksen
204 sivua.
Kansilehden sisäpuolella on nimikirjoitus: A. F.
Stråhlmann 1847. Nimikirjoituksen alla on hieman hailakka Turun Yliopiston
leima. Seuraavalla sivulla on kirjan nimi, ja lyhyt selitys sen kirjoittajasta
ja käännöksestä: ”En Christens Resa Til den saliga Ewigheten, hwilken genom
åtskilliga artiga Sinne-Bilder föreställer En botferdig Gudsökande Själs hela
tilstånd, På Engelska Språket beskrifwen af M. Johann Bunian, Predikant i
Bedford, Men nu för des förträfflighet stul, Efter Den Tyska öfwersättningen,
förswenskad af M. L. [Magnus Lagerström]. Och efter mångas åstundan å nya uplagd. Stocholm,
Tryckt uti Langeska Tryckeriet, År 1796.” Kirja on siis kirjoitettu englanniksi, ja
käännetty saksankielisestä käännöksestä ruotsiksi. Teksti on pääsääntöisesti
fraktuuraa, vain jotkin nimet, kuten kirjoittajan ja kirjapainon nimi on
kirjoitettu antikvalla, samoin kuin kirjan nimi selkämyksessä. Selkämyksen
perusteella kirjan voisi hyllyssä arvioida selvästi todellista uudemmaksi.
Toisen osan alussa on uusi nimilehti: ”Andra delen af en Christens Resa Til den
saliga Ewigheten, hwilken föreställer hans hustrus Christinnans Resa,
sammaledes på Engelska Språket beskrifwen af M. Johann Bunian, Predikant i
Bedford, Men nu efter den Tyska ofwerfattningen förswenskad af M. L.”
Kirjan lopussa mainostetaan Langeskan painon sekä
sen yhteydessä olevan kirjakaupan muita hengellisiä kirjoja. Kirjat on lueteltu
aakkosjärjestyksessä tekijän mukaan, ja niitä on kolmen sivun verran. Listaus
loppuu n-kirjaimeen. Koska lista loppuu jo n-kirjaimeen, tulee mieleen, että
listaus jatkuu vielä lehden takapuolella, mutta sitä ei pääse näkemään, koska
sivu on liimattu takakanteen. Jos näin on tehty, liimaus on tehty kauan sitten,
sillä takakannen sidos on hieman revennyt, ihan samalla tavalla kuin
etukannenkin.
Kristityn
vaelluksen kansi on vajaa
kaksi milliä paksua pahvia. Kirjan selkämys on ilmeisesti nahkaa, samoin
kansien kulmat. Selkämys on hyvässä kunnossa ja ryhdikäs, mutta kannet ovat
kärsineet kosteudesta ja niiden reunat ja kulmat ovat kuluneet. Etukannessa on
myös jokin painauma, reiän alku, joka sekin voi liittyä kosteusvaurioihin.
Takakansi on kestänyt aikaa paremmin, ehkä kirjaa on säilytetty joskus pöydällä
makaamassa, eikä hyllyssä. Kansipaperi on saattanut olla jotenkin kuvioitua,
siinä on saattanut olla mustia pisteitä vaaleanruskealla pohjalla, mutta
kuvioinnista ei enää saa kosteusvaurioiden ja kulumien alta kunnolla selvää.
Kärsimistään vaurioista huolimatta kirja on edelleen kaunis ja siro esine.
Kirjassa ei ole kuvitusta, ja sen ulkoasu on aika pelkistetty, mikä sopii
hartauskirjan luonteeseen. Nimilehdillä teksti on aseteltu kauniisti keskittäen,
ja niissä, samoin kuin esipuheessa, on käytetty leipätekstiä suurempaa
kirjasinkokoa. Esipuheen ja varsinaisten kirjojen alussa on yksinkertainen
ornamenttikoristelu ennen otsikkoa.
Kristityn
vaelluksessa on yli 400
sivua. Paperi on pehmeähköä, paksua lumppupaperia. Se tuntuu hauraalta sormissa,
mutta se on siitä suolimatta kestänyt aikaa hyvin. Kirja on aika paksu, yli
neljä senttimetriä, mutta hyvin kevyt. Se on myös suhteellisen pienikokoinen
ollen noin 11 senttimetriä leveä ja 17 senttimetriä korkea. Sivuilla on jonkin
verran näkyviä kosteusvauroita, mutta sivut irtoavat hyvin toisistaan ja niiden
reunat ovat melko hyvässä kunnossa. Esipuheen viimeinen sivu on revennyt ja se
on konservoitu. Juuri sen sivun repeäminen kertonee siitä, että kirja on usein
avattu esipuheen jälkeisestä kohdasta, josta varsinainen leipäteksti alkaa. Kirjan
nimilehden takapuolella on leima, jonka mukaan A. Gulin on lahjoittanut kirjan
Turun yliopistolle. Lahjoitusajankohdasta ei ole tietoa, enkä löytänyt
tarkempaa tietoa lahjoittajasta.
Ennen esipuhetta on vielä lausunto, jonka mukaan H.
Schröder on lukenut ja tarkastanut kirjan, eikä ole löytänyt siitä mitään, joka
olisi vastoi kristillistä opetusta ja pyhiä kirjoituksia. Päinvastoin hän näkee
kirjan oleva hyödyllinen matkalla kohti syntien anteeksiantoa ja Jumalan
valtakuntaa. Tämä sensuuritodistus on päivätty 19 joulukuuta 1726 eli siinä
näyttäisi olevan painovirhe, kun kirja on painettu 1796.
Teoksen alussa on kääntäjän kirjoittama esipuhe
(tosin ei allekirjoitettu, mutta päättelen sen silti olevan kääntäjän), jossa
kääntäjä esittelee kirjaa ja sen sanomaa, ja kuvaa miten Bunyan allegorisesti
ja kauniisti kuvaa kristityn matkaa kohti ikuisuutta. Hän kommentoi, että
lukija saattaa olla sitä mieltä, että kieli on liiankin kaunista ja
kuvaannollista, mutta näistä samoista virheistä hän sanoo syytetyn myös John
Bunyania, ne eivät siis ole käännöksestä johtuvia virheitä. Kirjaan on
saattanut Ruotsissakin liittyä joitakin varaumia, sillä varmaan tiedossa oli,
että John Bunyan oli ollut Englannissa vankilassa uskonnollisten saarnojensa
vuoksi. Toki sensuurilainsäädäntö oli kaiken kaikkiaan voimassa aika ankarana
Ruotsissa 1700-luvun loppupuolella.
Kirjan kosteusvauriot vaikuttavat enemmän säilytyksessä
kuin kovassa käytössä tulleilta. Sen sidos on edelleen tiukka. Tietysti on
mahdollista, että sidosta on korjattu ja konservoitu, mutta en osaa havaita jälkiä
konservoinnista. Kristityn vaellus
oli omana aikanaan hyvin suosittu hartauskirja, jota lukivat myös naiset. En
onnistunut löytämään omistajaa, A. F. Stråhlmannia, ja jäin miettimään, voisiko
kyseessä olla nainen, jonka sukunimi olisi vaihtunut avioliiton myötä ja häntä
olisi siksi vaikeampi löytää. Omistaja on laittanut nimikirjoituksensa sekä
eteen että taakse, mistä voinee päätellä kirjan olleen hänelle tärkeä. Siinä
mielessä olisi kuvitellut, että sidoksessakin olisi enemmänkin käytön jälkiä
eli ehkä kirjaa on kuitenkin konservoitu. Kirjassa ei ole mitään
reunamerkintöjä, joka sekin viittaa siihen, että sitä ei ole luettu kovin
ahkerasti tai ajatuksella. Ehkä huolellinen kirjan käsittely ja reunamerkkien
tekemättä jättäminen voisi sekin viitata naislukijaan, joka on kunnioittanut
kirjaa, ja jolla ei ole ollut esimerkiksi ammatillista tarvetta
reunamerkintöihin.
Kristityn
vaellus on tarinana uni,
jota kertoja kertoo. Se on kirjoitettu suureksi osaksi repliikkien kautta,
joissa Kristitty keskustelee erilaisten ominaisuuksien kautta nimettyjen muiden
henkilöiden kanssa, esimerkiksi myötäilevän ja omapäisen. Tekstin joukossa on
lukuisia viittauksia Raamatun jakeisiin. Vuoden 1796 ruotsinnoksessa niitä ei
ole avattu mihinkään, vaan Raamattua on täytynyt lukea yhdessä Kristityn vaelluksen kanssa. Myöhemmissä
suomenkielisissä käännöksissä Raamatun kohtia on avattu alaviitteissä
helpottaen näin lukemista.[2]
Kirjassa on myös paljon runonpätkiä tekstin tai dialogin välissä. Siinäkään
mielessä se ei ole kovin tyypillinen hartauskirja, vaan enemmänkin monipuolinen
kaunokirjallinen teos – toki hyvin uskonnollissävytteinen.
Valitsin Kristityn
vaelluksen tämän analyysin kohteeksi, koska kirja oli minulle nimenä
entuudestaan tuttu. Se mainitaan sekä L. M. Alcottin Pikku naisissa, että L. M. Montgomeryn Pieni runotyttö -sarjassa.
Kirjan nimi on jäänyt mieleen, vaikka se ei tyttökirjojen lukijaa silloin sen
enempää kiinnostanutkaan. Joskus myöhemmin oli mielenkiintoista huomata, että
kirja todella oli olemassa. Se kuvaa hyvin kristillisyyden suurta osuutta
vanhoissa pohjoisamerikkalaisissa tyttökirjoissa, varsinkin Pikku naisten tarinahan on yhtä suurta
kilvoittelua. Kristityn vaellus tekee
vaikutuksen nimenomaan sitä kautta, miten laajalle se on levinnyt ja miten
suosittu se on aikanaan ollut. Itselleni sen teksti tuntui aika raskaalta ja
vieraalta. Kristillisyys ja kirkko näyttelivät aikaisemmin paljon suurempaa
osaa ihmisen elämässä. Nuoruuteen kuuluu usein ihanteiden hakeminen,
kilvoittelu ja ehdottomuus. Tähän on aikanaan vastannut uskonto, nyt ehkä
enemmän vaikka ilmastonmuutoksen pelko ja sen estäminen.
[1] Alkuperäisteoksen nimi on Pilgrim’s Progress.
[2] Esimerkiksi Sirkka Perälän
suomennos vuodelta 2018, Books on Demand, Helsinki, 2018. Myös sitä
edellisessä, Oili Räsäsen suomennoksessa vuodelta 1988 Raamatun kohtia on
avattu viitteissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti