Siivet

Novelli, jossa kahden henkilön välillä ja ainakin toisen henkilön ja tämän ympäristön välillä vallitsee jännite. Pura nämä jännitteet jotenkin. Saa käyttää 3000 merkkiä.

Siivet

Laitettuaan out-of-officen pariksi päiväksi päälle Minna sulki kannettavansa ja suuntasi naulakoille. Moni oli jo lähtenyt hakemaan lapsia päiväkodista, ja lounaalla oli puhuttu lähikoulun vanhempainillasta. Niistä hänellä ei koskaan olisi sanottavaa. Loppuviikosta hymyily lounaspöydässä oli alkanut sattua poskissa. Hissin peilin edessä toimistonaamio putosi, ja alta paljastuva halveksuttava olio hävisi hupun suojiin hänen kietoutuessaan syvälle takkiinsa.

Ulkona satoi riipivää räntää. Minnan piti ohjeistaa itsensä hengittämään ja keskittyä siirtämään jalkojaan eteenpäin vuorotellen, säilyttäen tahtinsa, päästäkseen parinsadan metrin matkan pysäkille. Hän katseli taivaalle bussikortti kädessään. Voisiko hän kadota, nousta ilmaan? Hän oli antamassa siivet, hänelle itselleen oli tarjolla vain bussi Kätilöopistolle.

Aulan kyltit julistivat vauvamyönteisyyttä ja imetyksen tärkeyttä. Vastaanotossa lääkärin sanottiin olevan tunnin myöhässä. Käytävän nurkkaan piiloutuen Minna kaivoi konemaisesti kännykän esille ja tuijotti sen ruutua. Koko olemus lukittui paikoilleen mahdollisimman huomaamattomaksi. Onneksi missään ei ollut peiliä. Sen sijaan seinällä julisteeseen vangittuna vauva hyrisi äitinsä sylissä hampaatonta hymyään.

Ajatus palasi elokuiseen iltaan, jolloin hän oli kertonut Mikalle olevansa raskaana. Se ei ollut suunniteltua, ei todellakaan, ja Mikan reaktio oli ollut odotettu. Heidän piti hankkia koira, ei oksennustautia ja täitä päiväkodista kotiin tuovaa lasta. Poliitikkojen synnytystalkookehotukset tai vanhempien toiveet isovanhemmuudesta eivät olleet heitä varten.

Minna oli ensijärkytyksen jälkeen hämmästyttänyt paitsi Mikan myös itsensä lykkäämällä soittoa terveyskeskukseen edetäkseen raskauden keskeytyksen kanssa. Mika ei halunnut edes puhua asiasta, hänen mielestään ”se" piti vain hoitaa pois. Kun aborttiaika oli saatu, pyöreät vatsat, tuttisuiset pikkuvauvat ja voitonriemuisina vaappuvat taaperot suorastaan hyökyivät vastaan kaikkialla kiipeiltävien puiden ja pulkkamäkimahdollisuuksien väleissä, omalla tavallaan julistaen Minnan ulkopuoliseksi ja petturiksi.

Sitten Mika ehdotti kennelissä käymistä – ja Minna alkoi itkeä rajusti. Kennel jäi käymättä, Mika lähti lenkille. Palattuaan hän töksäytti hengästyneenä:” Sinä haluaisit pitää sen.” Taakseen katsomatta Mika kääntyi suihkuun tiuskaisten: ”Valitse.”

Minna palasi nykyhetkeen ja katsoi kenkiään. Hän ajatteli siipiä. Seinällä vauvan puvussa oli keijuja. Hän muisteli työkaveria, joka ei valtavan vatsansa vuoksi nähnyt varpaitaan ja kulki töissä tohveleissa jalkojen turvottua niin, etteivät kengät enää sopineet. Tämä oli nauranut, ettei voi erota, kun sormuksiakaan ei saa irti. Hitaasti Minna irrotti sormukset sormestaan, laski ne ikkunalaudalle ja otti kuvan. Kuva suhahti liikkeelle viestillä: ”Valitsin Sen.”

Räntäsade oli tauonnut. Pehmeä usva ympäröi Minnan hänen leijuessaan mäkeä alas kaupungin hämärään. Siivet kantoivat. Hän riisui huppunsa, antoi hiusten kostua ja hymyili taivaalle.