Luova tietoteksti...

LUOVA TIETOTEKSTI -TEHTÄVÄ PÄHKINÄNKUORESSA:

Havainnoi maailmanmenoa ympärilläsi. Mitä kiinnostavaa näet? Mikä asia / ilmiö / tekemäsi huomio askarruttaa sinua? Suunnittele havaintosi innostamana luova tietoteksti. Käytä aineistoa havaintosi todentamisessa, tutkimisessa, tukena. Kirjoita suunnittelemasi tekstin alkupuoli.

Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari - mitä meistä isona tulee?

Monipuolistuuko, rikastuuko työelämä vai olemmeko matkalla tyhjyyteen ja kurjuuteen perinteisten ammattien ja koulutuspolkujen kadotessa? Työelämä on murroksessa ja koulutuksen merkitys kasvaa – tästä vallitsee laaja yksimielisyys, mutta mihin myllerrys johtaa ja miten siihen pitäisi koulutuksella vastata? En enää löydä seuraavaa työpaikkaani painetusta sunnuntai-Hesarista, löytyykö töitä yleensä jostakin vai onko työ luotava itse?

Vanhan lastenlorun riimejä paljon tutummatkin ammatit ovat hävinneet. Huomaan pärjääväni hyvin iltapäivälehtien vanhoja sanoja tenttaavissa testeissä: kuppareista ei tarvitse, onneksi, opintojen ohjauksessa puhua. Uusia ammattinimikkeitä ja toimenkuvia syntyy vauhdilla palkansaajien ja yrittäjien rajan samalla hämärtyessä. Meidän pitää jatkossa todennäköisesti koostaa ammattitaitomme ja osaamisemme erilaisista moduuleista, jotka loksahtavat yhteen kuin eriväriset lego-palat muodostaen yksilöllisen osaamisprofiilin.

Epätyypillisistä työsuhteista ennustetaan tulevan uusi normaali. Keräämämme palikkalaatikon avulla ansaitsemme elantomme, erivärisiä paloja uran eri vaiheissa hyödyntäen. Digitalisaatio luo mahdollisuuksia esimerkiksi alustatyön kautta. Tällä tarkoitetaan työtä, jossa palveluntarjoaja poimii alustan kautta erilaisia työtehtäviä ja suorittaa niitä pienyrittäjänä asiakkaalle verkon välityksellä. Viihteellisemmällä puolella iltapäivälehtien vuosittaisiin ”kateuskatsauksiin”, verotukseen perustuviin listauksiin, on ilmaantunut täysin uusia ammatinharjoittajia – voiko sosiaalisesta mediasta saada ammatin, ovatko bloggarit ja tubettajat yrittäjiä?

Työtä tehdään palkan ja elannon ansaitsemiseksi, mutta se tuo mukanaan paljon muutakin: työkaverit, rytmin päivään ja parhaimmillaan myös kokemuksen tarpeellisuudesta ja onnistumisesta. Digitalisaatio vähentää ajan ja paikan merkitystä työnteossa hyvässä ja pahassa: sosiaalisen verkoston puuttuminen voi olla vaikeaa, mutta toisaalta työnteko omalta kesämökiltä ei kuulosta hassummalta. Luterilaiseen perintöön nojaavassa Suomessa työ on määritellyt ja edelleenkin määrittelee vahvasti ihmisen arvostusta ja paikkaa yhteiskunnassa – sekin selittänee väistämättömän muutoksen luomaa pelkoa ihmisten mielissä.

Työelämän muuttuessa sosiaalilainsäädäntö ei ole pysynyt tilanteen tasalla. Nykylainsäädäntö johtaa usein käsittämättömiin loukkuihin eri tukimuotojen välillä. Jos jään valmistuttuani työttömäksi, ja päätän jatkaa opintojani yliopistossa, minut katsotaan opintotuen piirissä olevaksi täysiaikaiseksi opiskelijaksi. Tällöin en ole oikeutettu opintotukea selvästi suurempaan työmarkkinatukeen, vaikka olisin valmis keskeyttämään opintoni heti töitä saadessani. Yhteiskunnan juhlapuheet ja toimet eivät kohtaa.

Työelämän muutos ei sinänsä ole uusi asia, koko teollistumisen historia on muutoksen ja kehityksen historiaa. Kuitenkin huomaan pohtivani ihmisen tapaa nostaa aina oma aikansa kaikkein merkittävimmäksi. Olisivatko uhkakuvat sittenkin mahdollisuuksia?

Globalisaatio ja digitalisaatio etenevät vääjäämättä, parempi hypätä junaan mukaan ja pyrkiä nauttimaan kyydistä! Tulevaisuutta on pohdittu mallintamalla erilaisia skenaarioita, joiden avulla hieman eri painotuksilla konkretisoidaan työnantaja- ja työntekijäsuhteen, työn merkityksen, työn uusien sisältöjen ja käytäntöjen sekä koulutustarpeiden muutosten vaikutuksia yhteiskuntaan. Ennustaminen on kuitenkin vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen – tervetuloa ensimmäiseen vaunuun tutustumaan eri skenaarioiden tarjoamiin asemiin!

Jutussa käsitellään yhteiskunnan ja työn muutosta realistispositiivisessa sävyssä. Teksti voitaisiin julkaista pitkänä artikkelina sanomalehden sunnuntailiitteessä tai jossakin enemmän opiskelijoille suunnatussa julkaisussa – en tietoisesti suunnannut tätä korostetusti nuorille – muutos vaikuttaa kaikkiin.

Artikkelissa pohtisin jatkossa tarkemmin työn ja yhteiskunnan muutoksia ja niiden vaikutuksia alla listattujen lähteiden sekä osin omien kokemusteni kautta. Olisi myös mielenkiintoista haastatella esimerkiksi yrittäjyyden ja liiketoimintaosaamisen professori Anne Kovalaista aiheeseen liittyen. Korostaisin koulutuksen merkitystä ajatellen kaikesta voivan olla hyötyä. Pitää olla rohkea, avoin, uskoa omiin kiinnostuksen kohteisiinsa – kerätä oma ainutlaatuinen lego-laatikkonsa. Passiivisuus ja pelko on turhaa, muutoksista on selvitty ennenkin.

Lähteitä:

Anttila Johannes, Eranti Veikko, Jousilahti Julia, Koponen Johannes, Koskinen Minea, Leppänen Juha, Neuvonen Aleksi, Dufva Mikko, Halonen Minna, Myllyoja Jouko, Pulkka Ville-Veikko,  Annala Mikko, Hiilamo Heikki, Honkatukia Juha, Järvensivu Anu, Kari Mika,  Kuosmanen Jaakko, Malho Maria, Malkamäki Maari. ”Pitkän aikavälin politiikalla läpi murroksen – tahtotiloja työn tulevaisuudesta”. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 34/2018

Demos Helsinki (useita tekijöitä). ”Työ 2040 – Skenaarioita työn tulevaisuudesta”.  Luettu 20.9.2018. https://media.sitra.fi/2017/02/24031648/Tyo_2040_skenaariot.pdf

Tuovinen Anu. ”Monimuotoinen työ muokkaa työmarkkinoita”. Smart Work in Platform Economy. Luettu 20.9.2018. http://www.smartworkresearch.fi/fi/monimuotoinen-tyo-muokkaa-tyomarkkinoita/