Väitöskirjajohdantojen vertailu: ”Perhe maanpuolustajana” sekä ”Lippu, uhri ja kansakunta”

Pro gradu -työn pohtimiseen liittyvä kahden väitöskirjan johdannon vertailu.

Vertailussa ”Perhe maanpuolustajana” sekä ”Lippu, uhri ja kansakunta” 

Valitsin vertailtavakseni Seija-Leena Nevala-Nurmen ja Tuomas Teporan väitöskirjojen johdannot. Nevala-Nurmen väitöskirja on nimeltään ”Perhe maanpuolustajana. Sukupuoli ja sukupolvi Lotta Svärd- ja suojeluskuntajärjestöissä 1918–1944”. Tepora on väitellyt otsikolla ”Lippu, uhri, kansakunta. Ryhmäkokemukset ja -rajat Suomessa 1917–1945”. Molemmat väitöskirjat on rajattu alkamaan heti Suomen itsenäistymisen jälkeen. Ne siis käsittelevät myös maailmansotien välistä aikaa, mutta tavallaan huipentuvat sotavuosiin 1939–1944, ja kuuluvat niin sanotun uuden sotahistorian piiriin, johon myös oma pro gradu -työni tulee sijoittumaan.

Nevala-Nurmen väitöskirja on jaettu viiteen osaan, joista ensimmäinen on nimeltään ”Johdanto”. Teporan väitöskirja on myös jaettu viiteen osaan, joista ensimmäistä käsittelen kokonaisuudessaan johdantona. Ensimmäisen osan otsikko on ”Tutkimuksen lähtökohdat”, ja se on jaettu kahden alaotsikon alle: ”Johdanto” ja ”Kansallinen symboliikka, nationalismi ja uhriajattelu”. Rakenteet eroavat tässä mielessä Teporan sijoittaessa käsitteiden ja tutkimustematiikkansa tarkemman määrittelyn oman alaotsikkonsa alle.

Teporan ”Johdanto”-luku on hyvin suoraviivainen ja selkeä. Johdannossa käsitellään otsikkotasolla tutkimuskohde ja -kysymykset, metodologinen ja teoreettinen tausta, aikaisempi tutkimus ja lähteet. Otsikot ovat pelkistettyjä, niihin ei ole yritetty keksiä mitään persoonallista. Minusta tämä lähestymistapa on hyvä. Pidän kertovista ja oivaltavista otsikoista, mutta ne eivät välttämättä sovi melko määrämuotoiseen johdantoon. Nevala-Nurmen johdannon ensimmäinen otsikko on puolestaan ”Täydellinen Sk-perhepiiri”. Nevala-Nurmi aloittaa väitöskirjansa lainauksella Lotta Svärdin keskusjohtokunnan puheenjohtajan Fanni Luukkosen 1930-luvun alussa pitämästä puheesta, josta otsikkokin on lainattu.[1] Lainaus on sinänsä mielenkiintoinen, mutta otsikkona se minusta toimii huonosti jo pelkästään siksi, että suojeluskunta on lyhennetty sk:ksi. Otsikkoa ei voi kunnolla ymmärtää lukematta lainausta, eikä lainauksen lukeminenkaan tai sitä selittävä kappale vielä avaa tutkimuskysymystä kovin tarkasti, se paljastaa vain aihepiirin.

Nevala-Nurmen johdanto on rakennettu niin, että koko ajan mennään suuresta pienempään. Ensin lukija johdatellaan aiheeseen lainauksen lautta, sitten kerrotaan taustaa suojeluskunnista ja Lotta Svärd -järjestöstä, tarkennetaan niihin tutkimuskohteina ja vasta sitten mennään varsinaiseen tutkimuskysymykseen. ”Tutkimuskysymys”-sanaa ei otsikkotasolla käytetä lainkaan. Lähestymistapa on minusta sekavampi kuin Teporan pienestä suurempaan laajeneva johdanto. Otsikot ovat myös hieman ”eriparisia” keskenään, sillä osassa puhutaan ensin suojeluskunnista ja osassa Lotta Svärdistä.[2]

Tutkimuskysymys ja -kohde

Tepora aloittaa oman väitöskirjansa suoraan tutkimuskysymyksellä: ”Miksi kansallisvaltiot tai vallankumousliikkeet tarvitsevat uhreja?” Minusta aloitus on naseva. Ensimmäinen kahden virkkeen kappale kertoo lukijalle heti tutkimuksen aiheen. Sen jälkeen tutkimuskohteesta eli lipuista kerrotaan enemmän avaten niiden merkitystä ryhmäsymboleina sekä kuvaten niiden käyttöä Suomessa. Yleisemmän kuvauksen jälkeen Tepora määrittelee tutkimuskohteeksi suomalaisen uhriajattelun, kansakunnan rakentamisen ja lippukulttuurin 1917–1945, sekä kertoo tarkemmin, miten tutkimuksessa käsitellään ryhmäkokemusta kollektiivisten symbolien kautta.[3] Tepora menee suoraan asiaan johdannossaan ja kuvailee tutkimuskysymyksen ja -kohteen heti. Tutkimuskysymys vaikuttaa selkeältä ja perustellulta. Aiheesta riippumatta tällainen aloitustapa on toimiva.

Nevala-Nurmi lähestyy aihettaan huomattavasti kauempaa aloittaessaan ensin lainauksella täydellisestä Sk-perhepiiristä. Hän analysoi lainauksessa käytettyjä käsitteitä, kuten perhepiiriä ja asettaa lainauksen 1930-luvun Suomen kontekstiin.[4] Tutkimuksen varsinainen aihe annetaan vasta ensimmäisen luvun viimeisessä kappaleessa, eikä sitä silloinkaan pueta kysymyksen muotoon, vaan Nevala-Nurmi sanoo tutkivansa suojeluskuntalaista perhepiiriä sekä valtakunnallisena järjestörakennelmana että mikrohistoriallisena paikallisena ilmiönä Etelä-Pohjanmaan Jurvassa.[5] Jurva tulee lukijalle jonkinlaisena yllätyksenä tässä kohtaa, ellei ole lukenut esipuhetta. Tässä kohtaa ei perustella, miksi käsitellään Jurvaa, joten tutkimus jää minusta hieman epäselvästi määritellyksi.

Myöhemminkin Nevala-Nurmen väitöskirjassa tutkimuskysymys määritellään aika monisanaisesti. Nevala-Nurmi sanoo työnsä tarkoituksena olevan käsitellä suojeluskuntia ja Lotta Svärdiä suhteessa toisiinsa eli tarkastella järjestökokonaisuutta, jota hän kutsuu suojeluskuntaperheeksi. Työtä ei ole kiteytetty yhteen tutkimuskysymykseen, vaan kysymyksiä on monta, esimerkiksi: ”Mitä päämääriä ajamaan suojeluskuntaperhe perustettiin?” Miksi vapaaehtoisen maanpuolustusaatteen ja -toiminnan taakse haluttiin molemmat sukupuolet sekä aikuisten lisäksi myös nuoret ja lapset?” ”Miten tämä perheluomus osaltaan pyrki rakentamaan suomalaista kansakuntaa?”[6] Määritellessään tutkimuksensa käsitteitä Nevala-Nurmi samalla tarkentaa tutkimuskysymyksiään. Tutkimuskysymyksen hajauttaminen moneen paikkaan ja eri otsikoiden alle tekee johdannosta mielestäni hieman sekavan.

Tepora laajentaa tutkimuskysymyksensä käsittelyä avaamalla eri teemoja, joita uhrin ja väkivallan tutkimukseen liittyy. Hän listaa kolme erilaista lippuun liittyvää merkitystä eli lippu funktionaalisena symbolina, poliittisena symbolina ja emotionaalisesti latautuneena symbolina. Sen jälkeen hän avaa näitä kaikkia tutkimuksellisesti, ja kertoo keskittyvänsä listan kolmanteen näkökohtaan, johon hän siksi syventyy johdannossa kaikkein laajimmin.[7] Minusta johdannossa onnistutaan avaamaan alussa esitetty kysymys eri perspektiiveistä ja kertomaan, mitä oikeastaan aiotaan tutkia.

Alustava tutkimuskysymykseni voisi olla ”Mikä merkitys vapaa-ajalla oli rintamanaisten sotakokemuksessa talvi- ja jatkosodassa”. Johdanto olisi hyvä rakentaa tutkimuskysymyksestä lähtien. Rintamanaisen käsite pitää määritellä, sillä haluaisin tutkia laajemmin rintamalla työskennelleitä naisia eli kenttälottia, armeijan palveluksessa olleita, sotilaskotisisaria, sairaanhoitajia ja työvelvollisia. Minua kiinnostaa naisten sotakokemus, miten he kuvasivat vapaa-aikaa sodan aikana ja sen jälkeen ja oliko sotakokemus erilainen eri rintamanaisryhmien välillä sekä millaiset olivat eri naisryhmien suhteet vapaa-ajalla toisiinsa nähden sekä muihin rintamalla olleisiin ryhmiin eli sotilaisiin, paikallisiin ja työvelvollisiin nähden. Tutkimuskysymyksen täsmentäminen on minullakin keskeinen haaste.

Aikaisempi tutkimus sekä taustaa tutkittavasta aiheesta

Teporan johdannon alaluku tutkimuksen sijoittumisesta ja aiemmasta tutkimuksesta on samalla tavalla järjestelmällisesti rakennettu kuin koko johdanto. Aikaisempi tutkimus on jaettu omien alaotsikoidensa alle. Tepora sijoittaa oman tutkimuksensa jokaisen alaluvun viimeisessä kappaleessa kyseiseen teemaan kertoen, miten se täydentää tai liittyy niin sodan kulttuurihistoriaan, nationalismitutkimukseen kuin lippukulttuuriin, kansakunnan ja yhteiskuntaluokan käsitteisiin.[8] Aikaisemman tutkimuksen ryhmittely helpottaa lukijaa Teporan tutkimuksen sijoittamisessa tutkimuskenttään. Monitieteisen ja monimutkaisen taustan hahmottaminen voisi muuten olla vaikeaa.

Nevala-Nurmi kertoo aiemmasta tutkimuksesta aloittaen Lotta Svärd -järjestöä ja suojeluskuntia käsittelevistä yleisteoksista. Hän myös kontekstoi historiankirjoitusta aikaansa eli sodan jälkeiseen tilanteeseen. Nevala-Nurmen mukaan 1980-luvun lopulla alkoi ilmestyä paljon erilaisia historiikkeja, muistelmia ja juhlakirjoja. Näistä hän nostaa esille paikallishistoriikit ja haastattelut, jotka hänen mukaansa tarjoavat aineistoa mikrohistorialliseen tutkimukseen.[9] Nevala-Nurmi kuvailee myös erilaisia lottiin ja suojeluskuntiin liittyviä opinnäytetöitä, joita alkoi ilmestyä 1990-luvulta alkaen.[10] Nevala-Nurmen selvitys aiemmasta tutkimuksesta vaikuttaa kattavalta. Se jää hieman irralliseksi, sillä hän ei asemoi omaa tutkimustaan aikaisempaan. Tämä on hyvä pitää mielessä: Kaikkea tutkimusta ei kannata luetella, vaan pitää pyrkiä löytämään oman tutkimuksen kannalta oleelliset työt.

Tepora kontekstoi tutkimustaan tarkemmin vasta väitöskirjansa ensimmäisen osan toisessa alaluvussa, joka on otsikoitu ”Kansallinen symboliikka, nationalismi ja uhriajattelu”.  Tässä luvussa Tepora kertoo kansallislippujen historiasta sekä nationalismista ja ryhmäsymboleista. Hän liittää taustan omaan tutkimukseensa kuvaten, miten kansallislippu voi toimia toteemina, sekä miten se liittyy yhteiskuntaruumis-metaforaan. Viimeisessä alaluvussa puhutaan uhrin olemuksesta ja sen suhteesta kriisiaikoihin, joka taas perustelee Teporan oman tutkimuksen ajoituspainotukset.[11] Tutkimus ja tutkimuskysymys on kerrottu kokonaisuudessaan ennen historiallista kontekstia. Minusta tämä on aika onnistunut ratkaisu. Taustoitus on aika teoreettista, monitieteistä ja monimutkaistakin, joten on hyvä, että periaatteessa yksinkertainen ja selkeä tutkimuskysymys on kuvattu ennen sitä.

Keskeiset käsitteet

Nevala-Nurmi tarkentaa tutkimuskysymystään käydessään läpi tutkimuksensa keskeisiä käsitteitä, joita ovat perhe, sukupuoli ja sukupolvi[12]. Käsitteiden ympäriltä nousee useita tarkentavia lisäkysy-myksiä. Lähestymistapa ei välttämättä ole lukijan kannalta kaikkein helpoin, sillä kokonaiskäsityksen muodostaminen on vaikeaa kysymyksen hajotessa eri alalukuihin. Voisin kuvitella itselleni käyvän helposti samoin, joten tutkimuskysymyksen pitäminen kirkkaana edessä on tärkeää.

Nevala-Nurmi määrittelee keskeiset käsitteensä perheen, sukupuolen ja sukupolven kohtuullisen selkeästi ja perustellusti jokaisesta erikseen kertovan alaluvun alussa.[13] Jäin miettimään, onko tarpeen kuvata vaikka ”perhe”-käsitteen historiaa niin monisanaisesti kuin Nevala-Nurmi tekee, se ei välttämättä ole oleellista tutkimuksen kannalta[14]. Lisäksi Nevala-Nurmi käsittelee ”Perhe”-otsikon alla myös sen, miksi hän ei käytä tutkimuksessaan verkostonäkökulmaa tai -analyysia[15]. Sille olisi ehkä löytynyt johdannosta luontevampi paikka käytettyjen menetelmien yhteydestä. ”Sukupuoli”-käsitteen kohdalla Nevala-Nurmi sanoo tutkivansa suojeluskuntia sukupuolinäkökulmasta ja kuvaa laajemmin maskuliinisuuden ja erityisesti hegemonisen maskuliinisuuden tutkimusta ja käsitettä[16]. Jäin miettimään, olisiko ollut rakenteellisesti perusteltua kuvata teorioissa tai menetelmissä myös sukupuolentutkimuksellista teoriaa, koska se käsiteluvun mukaan on olennainen osa tutkimusta. 

Aivan johdannon lopussa Nevala-Nurmi käsittelee väitöskirjansa rakennetta todeten sen olevan temaattis-kronologinen. Hän saa tässä sidottua väitöskirjansa otsikon sen rakenteeseen kuvatessaan, miten ”perhe maanpuolustajana” muotoutui ja toimi. Suojeluskuntien ja Lotta Svärdin muodostama perhe kasvoi Nevala-Nurmen mukaan 1920-luvun lapsettomasta nuoresta parista 1930-luvun nuorisojärjestöjen myötä lapsiperheeksi ja 1940-luvun maanpuolustusperheeksi.[17] Teporan rakenne on samantapainen, hänelläkin rakenne on kronologinen teemoitetuilla, kriisiaikoihin painotetuilla otsikoilla[18]. Kronologian ja teemojen yhdistäminen saattaisi olla toimiva ratkaisu myös pro gradu -työssäni, sillä vapaa-aika rintamalla oli varmasti aika erilaista talvisodassa, jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941, asemasotavaiheessa ja kovissa puolustustaisteluissa 1944.

Tutkimusmenetelmät, metodologia ja teoria

Tepora toteaa tutkimuksensa olevan monitieteinen ja hyödyntävän kulttuuri- ja sosiaaliantropologiaa, sosiologiaa sekä erityisesti objektisuhdeteoreettisen psykologian näkökulmia.[19] Hän pohtii aika monimutkaisestikin sitä, miten yhteiskuntaa tutkitaan, miten yhteiskunnallista rajanvetoa on määritelty ja miten objektisuhdeteoriat toimivat hänen tutkimuksensa taustana.[20] Teporan väitöstutkimus hyödyntää johdannon perusteella monipuolisesti teorioita muilta tieteenaloilta.

Nevala-Nurmi yhdistää johdannossaan menetelmät, aineiston ja rakenteen samaan alalukuun. Hän lähtee määrittelemään työtään ensisijaisesti mikrohistorialliseksi, koska käsittelee Lotta Svärd- ja suojeluskuntaperhettä paikallisen kontekstin eli Jurvan kautta. Hän selittää laajasti, mitä mikrohistoriallisella tutkimusotteella tarkoitetaan.[21] Kuvaus menetelmistä jatkuu luontevasti käytetyn aineiston kuvaamiseen. Nevala-Nurmen mukaan muistitiedon käyttäminen lähdeaineistona on tyypillistä mikrohistorialliselle tutkimukselle.[22] Lähteiden kuvaamisessa mikrohistoriallinen näkökulma tulee esille enemmän kuin tutkimuskysymyksen määrittelyssä, sillä käytetyt lähteet painottuvat Jurvaan, paikallisen suojeluskunnan ja Lotta Svärdin osaston aineistoihin. Mikrohistoriallista lähestymistapaa olisi voinut painottaa johdannossa jo aikaisemmin.

Lopuksi

Väitöskirjajohdannoissa on periaatteessa samat tutkimuksen määrittelyyn liittyvät asiat, mutta Teporan ja Nevala-Nurmen johdannot eroavat merkittävästi toisistaan rakenteellisesti. Selkeys ja pienestä suurempaan, tutkimuskysymyksestä laajempaan kontekstointiin ja tutkimuskenttään sijoittamiseen on lukijalle huomattavasti helpompi tapa päästä kiinni tutkimukseen. Silloin on helpompi ymmärtää monitieteellisempää ja monimutkaisempaakin tutkimusta. Selkeä rakenne, tutkimuksen punainen lanka, pitäisi saada juoksemaan kerältä kauniisti heti johdannossa.

Nevala-Nurmi Seija-Leena, Perhe maanpuolustajana. Sukupuoli ja sukupolvi Lotta Svärd- ja suojeluskuntajärjestöissä 1918–1944. Juvenes Print – Tampereen Yliopintopaino Oy: Tampere, 2012.

Tepora Tuomas, Lippu, uhri, kansakunta. Ryhmäkokemukset ja -rajat Suomessa 1917–1945. Yliopistopaino: Helsinki, 2011.

---

[1] Nevala-Nurmi 2012, 13.

[2] Nevala-Nurmi, väitöskirjan sisällysluettelo, 2012. Nevala-Nurmen johdannossa on ensin alaotsikko ”Suojeluskunnat ja Lotta Svärd suomalaisessa yhteiskunnassa”, sitten seuraa ”Lotta Svärd -järjestö ja suojeluskunnat tutkimuskohteena”.

[3] Tepora 2011, 11.

[4] Nevala-Nurmi 2012, 13.

[5] Nevala-Nurmi 2012, 15.

[6] Nevala-Nurmi 2012, 37.

[7] Tepora 2011, 13–14.

[8] Tepora 2011, 21–26.

[9] Nevala-Nurmi 2012, 25–29.

[10] Nevala-Nurmi 2012, 30–34.

[11] Tepora 2011, 28–49.

[12] Nevala-Nurmi 2012, 38, 42, 50.

[13] Nevala-Nurmi 2012, 38, 42, 50.

[14] Nevala-Nurmi 2012, 38–41.

[15] Nevala-Nurmi 2012, 41.

[16] Nevala-Nurmi 2012, 46–50.

[17] Nevala-Nurmi 2012, 61–62.

[18] Teporan otsikot ovat Syntyä vai hajota 1917–1918, Väkivallan käsittely 1919–1938 ja Uhri ja väkivalta 1939–1945.

[19] Tepora 2011, 17.

[20] Tepora 18–20.

[21] Nevala-Nurmi 2012, 54–55.

[22] Nevala-Nurmi 2012, 56–59.