Turkulainen apteekkari, köyhäin ystävä, perheenisä ja kauppaneuvos Erik Julin (1796-1874)

Erik Julin syntyi apteekkariperheeseen Oulussa 1796. Elämäntyönsä hän teki Turussa apteekkarina ja liikemiehenä. Hän on ollut kantavana voimana monenlaisissa hyväntekeväisyyteen ja olojen paranta-miseen liittyvissä hankkeissa kaupungin puistojen kaunistamisesta Turun diakonissalaitoksen, vapaapalokunnan tai ”Köyhäin ystävien” perustamiseen. Liiketoimien ja yhteisen hyvän edistämisen lisäksi Erik Julin oli myös lapsirakas perheenisä. Pyrin tutkimuksessani kertomaan jotain Erik Julinista ihmisenä, oman aikansa toimijana ja kotiseutunsa kehittäjänä.

Tutkimus perustuu Erik Julinista kertoviin biografioihin, tutkimuskirjallisuuteen ja Åbo Akademin kirjaston arkistossa säilytettäviin Erik Julinin veljelleen Johanille kirjoittamiin kirjeisiin sekä muuhun hänen opiskeluunsa ja liiketoimiinsa liittyvään materiaaliin.

Södermanlannista Oulun kautta Turkuun

Julin-suku tuli Suomeen Ruotsista. Erik Julinin isoisä toimi tullivirkailijana Västeråsissa. Hänen poikansa, Erik Julinin isä Johan Julin, oli selvästi todettu lahjakkaaksi ja opinhaluiseksi, sillä hän pääsi kouluun ja sitä kautta raivaamaan tiensä eteenpäin köyhästä taustastaan huolimatta. Apteekkiuralle hän päätyi ryhdyttyään apteekkioppilaaksi rahoittaakseen opintojaan 1766. Luonnontieteet kiinnostivat häntä kovasti. Tekemiensä havaintojen ja tutkimusten perusteella hän pääsi Ruotsin akatemian tutkijakokelaaksi 1780. Samana vuonna hän valmistui proviisoriksi. Valmistautuessaan apteekkarin-tutkintoon Uppsalassa hän opiskeli samalla yliopistossa kemiaa ja muita luonnontieteitä. Johan Julin oli jo melkein kolmekymppinen suorittaessaan apteekkarintutkinnon 1782.

Johan Julinin ensimmäinen oma apteekki sijaitsi Uudessakaarlepyyssä. Hän ei ehtinyt pitää sitä kuin vuoden verran, kun Ouluun tarvittiin uusi apteekkari edellisen kuoltua 1783. Samana vuonna hän meni naimisiin edeltäjänsä tyttären Albertina Karbergin kanssa.

Perheeseen syntyi kymmenen lasta, joista neljä kuoli lapsena. Erik Julinilla oli vanhempi veli Johan Jakob (s. 1787) sekä neljä sisarta: Albertina (s. 1785), Elisabeth Margareta (s. 1794), Johanna Gustava (s. 1798) ja Beata Vilhelmina (s. 1804).

Erik ja Johan Jakob Julinin kirjeenvaihtoa vuosilta 1832-1835 löytyy Åbo Akademin kirjaston arkistosta. Kirjeenvaihdosta syntyy kuva läheisistä perhesuhteista: Veljekset hoitivat liikeasioita yhdessä, mutta kirjeissä käsiteltiin myös esimerkiksi Albertina-äidin ja hänen raha-asioidensa hoitamista, Albertina-sisaren perheen tilannetta hänen miehensä Jakob Snellmanin kuoltua 1832 sekä tietysti omien perheiden, erityisesti lasten kuulumisia ja vointia.

Lapsuus apteekkariperheessä ja muistelua Turun ”vanhoilta ajoilta”

Viralliset lyhyet elämäkerrat keskittyvät Erik Julinin aikuiselämään. Johan-veli oli yhdeksän vuotta vanhempi, joten ei ehkä niinkään leikkikaveri – toisaalta veljekset olivat varmasti läheisiä, koska he muuttivat kahdestaan Turkuun 1810. Muu perhe muutti perässä 1814 myös isä Jakob Julinin saadessa Turusta apteekkarin paikan. Isoveli Johan Jakob Julin aloitti apteekkarina Turussa 1811. Erik Julin kirjoitti ylioppilaaksi Turun Katedraalikoulusta 1813.

Erik Julinin perhe oli hyvin toimeen tuleva, hänellä oli mahdollisuus käydä koulua vakaassa taloudellisessa ympäristössä. Hänen isänsä oli paitsi taitava apteekkari, myös kiinnostunut lääketieteestä ja muista luonnontieteistä. Tämän kiinnostuksensa tekniikkaan, asioiden kehittämiseen ja tapansa suhtautua uusiin asioihin positiivisesti hän näyttää välittäneen myös molemmille pojilleen.

Erik Julinilla oli onni pitää molemmat vanhempansa aikuiseksi saakka: Hänen isänsä kuoli Turussa 1820 ja äiti 1835. Erik Julin kirjoitti ”vanhoilla päivillään” lyhyitä muisteluita Turun kaupungista sellaisena kuin se oli hänen sinne tullessaan: Hän oli kuitenkin tullessaan jo 14-vuotias, joten ihan lapsuuden muistelmiksi niitä ei voi sanoa.

Muisteluissaan Erik Julin kuvaa, miltä tuomiokirkko, sen ympäristö ja katedraalikoulu näyttivät hänen tullessaan Turkuun 1910. Kaupunki ja kirkko ovat tehneet häneen vaikutuksen, olihan Turku selkeästi Oulua suurempi kaupunki. Hän kuvaa Turun palon vaikutusta ympäristöön – mutta ei millään tavalla nosta esille palon vaikutusta apteekkitoimintaansa. Kiinamyllystä ja sen toiminnasta hän kertoo lyhyesti. Lapsuuden muistoina voisi muistiinpanoista nostaa esiin kuvaukset keisari Aleksanteri I:n vierailuista Turussa: Erik Julin kuvaa toisten muisteluiden pohjalta keisarin ensimmäistä käyntiä 1809 ja itse näkemäänsä 1812. Keisarin näkeminen Aninkaisten tullissa on jäänyt vahvasti mieleen.

Käsin 1873 kirjoitetuista muisteluista nousee esille erilaisia kaupungin asukkaisiin, puistoihin ja taloihin liittyviä seikkoja. Muisteluissa ei ole esipuhetta tai selitystä niiden sisällöstä. Muistelmien kohteet ja rakenne kuvannee Erik Julinin luonnetta. Vaikuttaa siltä, ettei hän halunnut mitenkään erityisesti korostaa itseään ja saavutuksiaan, vaan nostaa esille asioita, joita piti kiinnostavina ja tärkeinä dokumentoida myös jälkipolville. Niissä näkyy eräänlainen Erik Julinille ominainen keskittymättömyys: Hän teki paljon elämänsä aikana ja hajotti tarmonsa eri alueille.

Opiskelu ja nuoruusaika

Ylioppilastutkinnon jälkeen Erik Julin opiskeli apteekkialaa Turun yliopistossa ja toimi samalla harjoittelijana isänsä apteekissa. Lukuvuoden 1815-16 hän opiskeli Tarton yliopistossa, seuraavan vuoden hän oli harjoittelijana isänsä apteekissa ja Tukholmassa. Sen jälkeen hän opiskeli vielä vuoden Erfurtissa J. B. Tromsdorffin farmaseuttisessa instituutissa valmistuen proviisoriksi 1820.

Erik Julinin 1873 kirjoittamissa muisteluissa viitataan opiskeluun Saksassa ja siihen, miten huonosti Suomi Saksassa tunnettiin. Siellä oli ihmetelty suomalaisen opiskelijan vaatteita: Eikö hän käyttänyt-kään lapinvaatteita! Hän kertoi myös, miten Suomi esitettiin saksalaisissa lastenkirjoissa karhujen ja mehiläispesien maana.

Perhe ja lapset – tärkeintä elämässä

Erik Julin meni naimisiin turkulaisen kauppiaantyttären Kristina Sofie Sundbäckin (”Sofi”, s. 1798, k. 1877) kanssa 1822. Heille syntyi viisi lasta, kaksi poikaa ja kolme tytärtä: Erik (s. 1825), Johan (s. 1827), Fanny Sofia (s. 1830, k. 1833), Rosina Charlotta (s. 1832) ja Fanny Sofia (s. 1835). Perheellä oli kohtuullinen onni lasten kanssa, koska vain yksi tytär kuoli pienenä.

Erik Julin asettui perheineen Turkuun, kun taas Johan Jakob-veli muutti Turun palon jälkeen Helsin-kiin jatkamaan yliopiston apteekin hoitamista Turun yliopiston siirtyessä sinne. Hän oli ostanut jo 1822 Fiskarsin ruukin. Myytyään apteekkitoiminnan pois 1829 hän asettui Fiskarsiin toisen vaimonsa englantilaisen Emilia Lindsayn kanssa. Johan Jakob Julinilla oli menestystä liike-elämässä, mutta paljon surua yksityiselämässä: Hän oli neljä kertaa naimisissa, ja kolme hänen vaimoistaan kuoli lapsivuoteeseen. Lapsia syntyi kaiken kaikkiaan 10, mutta vain viisi eli aikuiseksi. Varsinkin kahdessa ensimmäisessä avioliitossa oli epäonnea ja surua, sillä vasta kuudes lapsi, 1835 syntynyt Emil selvisi – huolimatta äitinsä Emilian kuolemasta lapsivuodekuumeeseen.

Perhe ja lapset olivat selvästi Erik Julinille tärkeitä. Hän kertoo lastensa voinnista ja sairauksista veljelleen, ja tämä päivittää takaisin omia kuulumisiaan. Kirjeessä vuodelta 1833 kerrotaan ”Pikku-Edin” hyvän ystävän olevan vakavasti sairaana, ja pahoitellaan, miten nuorena jo joutuu tottumaan menetyksiin. Kirjeessä vuodelta 1834 puhutaan joulunvietosta: Johan Jakob on kutsunut Erik Julinin perhettä jouluksi Fiskarsiin. Erik Julin kiittää kutsusta todeten, että joulu on lasten juhla, jonka he haluavat viettää rauhassa kotona – heille saa kyllä tulla kylään, veljen perhe on pienempikin, joten heidän on helpompi matkustaa, ja äiti-Albertinakin on jo valmiiksi Turussa.

Apteekkarista liikemieheksi

Erik Julinin isän kuoltua vilustumiseen 1820 hän vastasi isänsä apteekin toiminnasta ensin tämän kuolinpesän lukuun 1820-22, sen jälkeen osaomistajana, kunnes hän osti apteekin kokonaan itselleen 1826. Apteekkitoimintaan kuului kiinapuumylly, jossa hän oli ensin osaomistajana, mutta osti sitten koko toiminnan itselleen 1830. Kiinapuun kuoresta saatavaa jauhetta, kiniiniä, myydessään Erik Julin solmi yhteyksiä ulkomaisiin kauppiaisiin ja alkoi laajentaa liiketoimiaan. Monesta asiasta kiinnostu-neen mielen lisäksi todennäköisesti myös veljen liiketoimet ja apteekkitoiminnasta luopuminen vaikuttivat tähän.

Erik Julin luovutti apteekkitoiminnan vanhimmalle pojalleen Erik Julin nuoremmalle 1852. Tämä oli tuolloin 27-vuotias ja opiskellut Helsingin yliopiston lisäksi Pietarissa ja Pariisissa. Poika kuoli naimattomana 1857, ja apteekkitoiminta palautui takaisin isälle. Hän ei enää jatkanut apteekkarina, vaan myi toiminnan keskittyen yhteiskunnallisiin tehtäviinsä ja muihin liiketoimiinsa.

Kaupungin kehittäjänä eli sivistystä ja avustuksia kansalle

Erik Julinista kirjoitetaan ”Sanomia Turusta”- ja ”Åbo Underrättelser” -lehdissä hyvin positiivisessa valossa. Hänen nimensä nousee esille aina, kun kaupungissa tehdään uudistuksia tai pyritään paran-tamaan oloja. Veli Johan Jakobin kanssa käyty kirjeenvaihto antaa hänestä vastaavan kuvan: Hän ottaa huolekseen avustaa esimerkiksi monilapsista leskiäitiä, jonka mies on kuollut hänen laivassaan töissä ollessaan. Hän kirjoittaa yleisesti ihmisistä arvostavasti. Osin tapa varmasti selittyy ajan kohteliaalla kirjekulttuurilla, mutta hänen oma positiivinen, ehkä isältä peritty asenteensa vaikuttaa varmasti myös.

Erik Julin kertoo 1873 kirjoittamissaan muistiinpanoissa, miten yliopisto saatuaan keisari Aleksanteri I:lta määrärahoja rakennutti observatorion Vartiovuorelle 1820-luvun alussa. Tätä ennen mäki oli rakentamaton ja villi vuohien laidunmaa. 1840-luvun alussa mäen maisemointiajatus nousi esille ja siihen kerättiin rahaa kaupunkilaisilta. Erik Julin tarjosi työhön oman puutarhurinsa ja valvoi parannustöitä. Suuri osa kustannuksista taisi jäädä Erik Julinin kannettavaksi – muistelmissaan hän pitää työtä onnistuneena. Erik Julin oli aktiivisena mukana hautausmaan ”kaunistamisessa” ja laajentamisessa 1850-luvun lopulla. Sekä puutarhanhoito että maatalous, erityisesti mehiläiset, olivat hänen mielenkiinnon kohteitaan vielä vanhemmallakin iällä.

Julinit pitivät kaupungissa omaa koulua, englantilaisen mallin mukaan toimivaa Bell-Lancaster-koulua, jossa vanhemmat oppilaat toimivat apuopettajina. Erik Julin kirjoitti koulupoikien retken avustamisesta ja opettajan valinnasta 1830-luvulla kirjeissään veljelleen: Turun koulu on siinä vaiheessa ollut enemmän hänen huolenaan. Veli perusti vastaavan koulun Fiskarsiin.

Erik Julin oli aktiivinen teatteritoiminnan käynnistämisessä Turun palon jälkeen, samoin nykyisen 1839 valmistuneen Åbo Svenska Teaternin pystyttämisessä. Hän oli mukana 1846 perustetussa Suomen Taideyhdistyksen haaraosastossa sekä 1847 perustetussa lukuseurassa. Ilmeisesti lukuseuran pohjalta perustettiin Julinin aloitteesta 1848 ”De fattigas vänner” eli ”Köyhien ystävät”. Yhdistys ei tällaisenaan mennyt keisarilta läpi, nimi piti muuttaa Turun Rouvasväenyhdistykseksi muiden kaupunkien mallin mukaan ja miehet piti jättää toiminnasta kokonaan pois – muuten seura olisi katsottu vaaralliseksi ja vallankumoukselliseksi.

Suomen ensimmäinen työväenasuntoyhtiö perustettiin 1850 Erik Julinin toimesta. Krimin sodan jälkeen hän oli perustamassa Suomen ensimmäistä diakonissalaitosta Turkuun 1855. Laitoksen ylläpito jäi lähes yksin Erik Julinille, eikä se ei ilmeisesti toiminut kovin kauan.  Vielä 1872 hän oli luomassa vanhojen turvattomien naisten eläkekassaa.

Krimin sodan jälkeen Englannista saatiin Suomeen varoja sotavahinkojen korjaamiseen. Vahingonkorvausten jakaminen uskottiin Erik Julinin tehtäväksi. Suurimpien korvausten jakamisen jälkeen jäänyt summa jätettiin Suomen Talousseuralle, ja sen tuottamilla koroilla edistettiin saaristokalastusta. Suurten nälkävuosien aikaan 1867 Erik Julinin aloitteesta nämä varat jaettiin apua tarvitseville. Erik Julin oli nälkävuosien aikaan aktiivinen kansanvalistustyössä yrittäen kirjasten, lehti-ilmoitusten ja kurssien avulla levittää tietoa erilaisista hätäleipäaineksista ja sienten keräämisestä.

Julinin kokoelmaan kuuluu ohjekirjanen ”Underrerättelse om några lasarters begagnande såsom födämne” eli ”Joidenkin jäkälien käyttämisestä ruoka-aineena”. Erik Julin ei ole ohjetta kirjoittanut, sen on allekirjoittanut Elias Lönnrot. Tarkoitus on tietysti ollut hyvä – jäkälän myrkyllisyyttä ei kunnolla tunnettu. Ohjelehtinen painottaa nimenomaan islanninjäkälän käyttöä, joka ei ole yhtä vahingollista kuin poronjäkälä, mutta vaatii joka tapauksessa tarkkaa käsittelyä ennen käyttöä. Monimutkainen käsittely ja potaskan käyttö on ehkä yksi syy, miksi entinen apteekkari Erik Julin on tässäkin asiassa ollut aktiivinen – yleisen auttamishalun lisäksi.

Palopäällikkönä vapaapalokunnassa

Turun palo vuonna 1827 oli tuhoisa Julinin veljesten apteekkitoiminnalle. Molemmille syntyi suuria tappioita apteekkien tuhoutuessa. Erik Julin sai väliaikaisen apteekin avatuksi 1828 ja uuden täydellisen apteekin seuraavana vuonna. Voisi arvata, että hänen innokkuutensa ja aktiivisuutensa vapaapalokunnan perustamiseen johtui näistä kokemuksista.

Erik Julin teki 1838 aloitteen vapaaehtoisen palokunnan perustamisesta Turkuun. Suomessa vastaavaa toimintaa ei vielä ollut, mallia haettiin Ruotsista. Erik Julin toimi perustetun vapaapalokunnan päällikkönä 1840-58, ja oli myöhemminkin innokas palokunta-aatteen edistäjä.

Tiedemies ja liikemies - valaanpyyntiyhtiöstä rautateihin ja lennättimeen

Erik Julin vaikuttaa olleen liiketoimissaan enemmän innostuja ja kehittäjä kuin varsinainen liikemies. Hän oli mukana todella monissa hankkeissa, joihin usein liittyi joko teknistä kehittämistä tai yhteiskunnallisia uudistuksia. Haliskosken myllyt Aurajoen yläjuoksulla olivat hänen omistuksessaan jo 1830-luvulla. Niiden yhteyteen hän perusti väri-, luujauho- ja väkilannoitetehtaat. Joen jäiden aiheuttaessa keväisin vahinkoja niin hänen tehtailleen kuin yleisemminkin, hän rakennutti kosken yläpuolelle vahingot estävän padon.

Alaska kuului Venäjälle, kunnes se 1867 myytiin Yhdysvalloille. Erik Julin oli 1850-luvulla aktiivinen venäläis-suomalaisen valaanpyyntiyhtiön perustamisessa. Hän keksi yhtiötä varten tavan tiivistää kangasastiat, joita käytettiin hylkeenrasvan ja öljyjen säilyttämiseen. Tätä julinisoinniksi kutsuttua tapaa käytettiin myöhemmin myös palokunnan kankaisten vesiämpärien tiivistämiseen. Yhtiö ei tästä keksinnöstä huolimatta menestynyt.

Erik Julin kannatti purjelaivojen korvaamista höyrylaivoilla, samoin rautateiden ja lennättimen rakentamista. Hän oli aktiivinen Suomen Talousseurassa ja mukana niin höyrylaivaliiketoiminnassa, veneveistämössä kuin William Crichtonin nimellä tunnetuksi tulleessa telakassa ja konepajassa. Rautatien ja lennättimen rakentaminen olivat pöydällä Krimin sodan jälkeen 1860-luvun alussa. Rautatien rakentamiseksi Turusta Tampereelle tehtiin runsaasti selvitystyötä, mutta hanke ei toteutunut – samoin lennätin kaatui Pietarista tulleeseen vastustukseen.

Kauppaneuvoksen arvo ja muita tunnustuksia

Erik Julinille myönnettiin kauppaneuvoksen arvo 1854. Hän sai Suomen Talousseuran hopeisen mitalin 1866. Hän ei ollut koskaan varsinaisesti politiikassa mukana tai valtakunnallinen vaikuttaja. Paikallisesti hän ehti pitkän elämänsä aikana olla ”kaikessa mukana”, ja siksi hänen merkkipäivistään muodostui perhepiiriä laajempia juhlallisuuksia.

”Sanomia Turusta” ja ”Åbo Underrättelser” kertovat, miten Erik Julinin 75-vuotissyntymäpäivää juhlittiin suurieleisesti Seurahuoneella 1871. Vapaapalokunta kävi laulamassa perustajalleen. Tilaisuuteen oli tehty runo, jossa Erik Julinia kuvattiin sitkeäksi, uskolliseksi ja sydämelliseksi. Juhlan luonteeseen on tietysti kuulunut kehuminen, mutta silti tuntuu, että runon kirjoittaja on osannut tuoda esille, miten Erik Julinille ajatus, kehitys, oli maallisen mammonan keräämistä tärkeämpää ja miten hän toimi köyhyyttä, hätää ja tulipaloja vastaan. Åbo Underrättelser kuvaa Erik Julinia ”aloitteen mieheksi”, joka on ”ollut ensimmäisenä kantamassa lippua monien uudistusten aikaansaamiseksi”. Avustustoiminnasta nälkävuosina kiitettiin molemmissa lehdissä.

Erik ja Sofie Julin viettivät 50-vuotishääpäiväänsä juhlien Seurahuoneella. Juhlallisuuksista kirjoitettiin ”Sanomia Turussa” -lehdessä, jossa kerrottiin, miten ”ihmisystävälle Erik Julinille tuli onnentoivotuksia sekä koti- että ulkomailta”. ”Åbo Underrättelser” julkaisi juhlia varten painetun runon, jossa ylistettiin hääparin pitkää yhteistä matkaa ja rakkautta.

Lehdissä ei kerrota tarkemmin Julinien lapsista, todetaan vain lasten ja lastenlasten olleen mukana juhlimassa. Vanhimman pojan Erikin menetys 1857 oli varmasti iso suru. Onneksi toinen kauppiaana toimiva poika Johan jäi jäljelle, ja jatkoi Erik Julinin liiketoimia. Hän meni naimisiin Sofia Emilia Skogbergin kanssa 1852. Erik Julinista tuli isoisä heidän ensimmäisen lapsensa Rosina Sofian syntyessä 1853. Kultahääpäivän juhlinnan aikaan lapsenlapsia oli kuusi, kaikki Johanin ja Sofian jälkeläisiä. Vanhempi tytär Rosina Charlotta oli naimisissa Anders Frestadiuksen kanssa, mutta heillä ei ilmeisesti ollut lapsia. Rosina Charlotta kuoli aika pian vanhempiensa jälkeen 1877. Nuorempi tytär Fanny oli sairaalloinen, eikä mennyt koskaan naimisiin. Hän kuoli Loviisassa 1902.

Maallinen vaellus päättyy

Erik Julin kuoli Turussa sunnuntaina 21.6.1874 ”Sanomia Turusta” -lehden mukaan noin kaksi kuukautta sairastettuaan. Kuolinuutisessa lehti kuvasi Erik Julinia ”erinomaiseksi mieheksi ja väsymättömästi työskennelleeksi kansalaiseksi”.  ”Åbo Underrättelser” -lehdessä julkaistiin pitkähkö nekrologi, jossa painotettiin Erik Julinin kykyä uudistuksiin ja halua auttaa: Erityisesti toiminta nälkävuosina nostettiin esille ja todettiin Erik Julinia voitavan kuvata ”ihailtavana ihmisenä”.

Isot hautajaiset 26.6.1874 näkyivät hyvin kaupunkikuvassa: Aurajoessa olevien laivojen ja kadunvarren talojen liput olivat puolitangossa ja sekä saattoväkeä että kadunvarsilla saattoa seuranneita kaupunkilaisia oli paljon. Vapaapalokunta osallistui saattoon ja VPK:n laulajat esittivät kirkossa kaksi virttä. Yksi paikallinen merkkimies oli saatettu haudan lepoon.

Lähdeluettelo

Arkistolähteet

Biblioteket vid Åbo Akademi (ÅA)

Julinska samlingen – Julinin kokoelma (signum D:4)

Kirjeitä Erik Julinilta Johan Jacob von Julinille 1833 (kopioita, kirjoitettu koneella puhtaaksi, 40 kpl)

Kirjeitä Erik Julinilta Johan Jacob von Julinille 1834 (kopioita, kirjoitettu koneella puhtaaksi, 40 kpl)

Kirjeitä Erik Julinilta Johan Jacob von Julinille 1833 (kopioita, kirjoitettu koneella puhtaaksi, 43 kpl)

Painetut lähteet

Erik Julinin syntymäpäiväjuhlissa esitetty runo: Till Kommercerådet och Riddaren Erik Julin på dess sjuttiofemte födelsedag den 13 nov. 1871. Frenckellska boktryckeriet: Åbo 1871.

Erik ja Sofie Julinin kultahääpäiväjuhlilla esitetty runo, kirjoittanut F. Hedberg: Till herr kommerserådet M.M.  Eric Julin och hans fru Sophie Julin vid deras Guldbröllopsfest i Åbo den 8 Oktober 1872. Bonniers boktryckeri: Stockholm 1872.

Lehdistö

Sanomia Turusta, 17.11.1871, nro 46

Sanomia Turusta, 11.10.1872, nro 41

Sanomia Turusta, 03.07.1874, nro 27

Sanomia Turusta, 26.06.1874, nro 26

Åbo Underrättelser, 9.9.1959, nro 69

Åbo Underrättelser, 14.11.1871, nro 177

Åbo Underrättelser, 10.10.1872, nro 156

Åbo Underrättelser, 26.6.1874, nro 144

Tutkimuskirjallisuus

Carpelan Tor, Åbo donatorer intill år 1909. Helsingfors 1910.

Engman Max, Erik Julin. Gångna tiders maritima märkesmän i sjöfartsstaden Åbo. Sjöhistoriskt forskarseminarium i Åbo. Åbo 2004.

Hougberg K.J (samlade och utgifna): Finlands apotekare. Biografiska upgifter. Helsingfors 1895.

Dahlström Svante (Utg. Av), Erik Julins anteckningar om Åbo stad. Åbo Tryckeri och Tidnings Aktiebolag: Åbo 1918.

Åström Sven, Kuinka herrasväenrouvat löysivät köyhälistön – Heikki Waris ja 15 tohtoria. Juhlakirja Heikki Wariksen täyttäessä 60 vuotta 25.10.1961. Sosiaalipoliittisen yhdistyksen julkaisuja 7: Porvoo 1950.

Muut

Engman Max, Kauppaneuvos Erik Julin. Kansallisbiografia, Biografiakeskus, SKS (Luettu 20.3.2018). https://kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/henkilo/81

Engman Max, Apotekare, företagare Erik Julin. Biografiskt lexikon för Finland, SLS  (Luettu 20.3.2018). www.blf.fi/artikel.php?id=9550

Forsius Arno, Erik Julin (1796–1874) – apteekkari, teollisuusmies ja filantrooppi. 2002.
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/julineri.html (Luettu 18.3.2018).

Forsius Arno, John (Johan) Jacob von Julin (1787–1853) – apteekkari ja teollisuusmies. 2002, täydennetty 2006.
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/julinjun.html (Luettu 7.5.2018).

Forsius Arno, John (Johan) Jacob von Julin (1787–1853) – apteekkari ja luonnontutkija.1999, täydennetty 2006.
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/julinsen.html (Luettu 7.5.2018).

Schybergson Per, Vuorineuvos John von Julin. Kansallisbiografia, Biografiakeskus, SKS (Luettu 10.5.2018). https://kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/henkilo/65

Schybergson Per, Apotekare, industriidkare John von Julin. Biografiskt lexikon för Finland, SLS  (Luettu 10.5.2018). www.blf.fi/artikel.php?id=9506

Vappula Kari, Suomen ensimmäinen diakonissalaitos – Turun diakonissalaitos. (Luettu 20.3.2018). https://investigationes.wordpress.com/artikkeleja/turun-diakonissalaitosa-vuodesta-1855/