Kävellessäni
aamulla läpi pimeän kaupungin Kaisa-kirjastoa kohti oloni oli aika
epätodellinen. Oli hiljaista, kello oli vähän yli kahdeksan. Kävelin pitkin
Iso-Roban kävelykatua, sitten Espalle. Matkalla silmiini sattui kaksi kylttiä,
joiden teksti tuntui sopivan hyvin aamun tunnelmaan. Ensimmäisessä kiellettiin
jättämästä tilaisuuksia käyttämättä ja toisessa lohdutettiin: ”Life is uncertain,
eat the dessert first”. Minä olin ottanut tilaisuudesta kiinni ja suuntasin
kohti suklaata.
Oli ensimmäinen luentopäivä, johon saatoin suunnata ilman töihin liittyviä
velvoitteita. Olin aloittanut historian opiskelun Helsingin yliopistossa
syksyllä 2017, mutta tehnyt koko syksyn myös töitä vanhassa työpaikassani. Nyt alkoi kahden vuoden opintovapaa. Sen aikana on tarkoitus saada
kandidaatin tutkinto valmiiksi, ja myös filosofian maisterin tutkinto niin
pitkälle, että sen voi saattaa loppuun töiden ohessa.
Minulla ei ollut
syksyllä aikaa kirjoittaa mitään ylimääräistä, mutta nyt keväällä aikataulun
pitäisi olla opintovapaan avulla väljempi. Niinpä haluan aloittaa tämän blogin
kirjatakseni itselleni, miltä opiskelu tuntuu, mitä asioita sieltä nousee
esille, miten perhe-elämä yhdistetään aikuisopiskeluun, miten kivaa historian
lukeminen on, mitä muuta tulee puuhattua… Kaikkea mahdollista.
Tästä siis
lähtee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti